Saaren Henki ja erilainen esikuva

Jeesus sanoo:
    ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
    Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:11-16)

 

 Yksi merkki lapsuuden vaihtumisesta nuoruuteen on esikuvien kentän laajeneminen ja monipuolistuminen. Pienelle lapselle esikuvaksi riittää vanhemmat ja isommat sisarukset, elämän piirin laajetessa sitä huomaa, että on muitakin tapoja elää, toisenlaisia esikuvia. Kavereiden isosisarukset, luokkakaverit, opettajat, tubettajat, toisella puolella maailmaa asuvat elokuvatähdet ja muusikot. Voi olla, että rippikouluiässä on päästy kehityksessä siihen pisteeseen, että se, mitä kaikista vähiten halutaan olla, on omien vanhempien kaltaisuus, vaatteista ja puhetavasta asenteisiin ja periaatteisiin asti. Kehitys tietysti aiheuttaa kitkaa kotona mutta luulen, että lopulta vanhemmallekin on helpotus, ettei ole lapsensa ainut esikuva ja samaistumisen kohde. Onhan niin, että omalla esimerkillä kasvattaminen on kaikista vaikeinta. On paljon vaikeampaa toimia esikuvallisesti kuin vain puhua siitä, miten pitäisi tai ei pitäisi elää.
Kaikki eivät ehkä osaa nimetä yhtä esikuvaa, mutta jokaisella on elämän varrella ihmisiä, joita ihailee, joiden kaltainen haluaisi tietyiltä osin olla ja joiden sanoista ja teoista saa voimaa ja rohkeutta. Juuri he ovat esikuviamme. Toisten toimintaa tarkkailemalla opimme, mihin tietynlainen toiminta elämässä johtaa.
Esikuvia seuratessa kannattaa kuitenkin olla kriittinen: Jos esikuva näyttää silmissämme paistattelevan menestyksessä ja suosiossa, se tuskin on todellinen. Sellaisen esikuvan seuraaminen saattaa innostaa ensin, mutta lopulta menestyksen ja suosion tavoittelu saa vain haluamaan yhä enemmän ja lisää, kokemaan alemmuutta ja riittämättömyyttä.
Kestävämpi on esikuva, joka myöntää heikkoutensa. Elämän hankaluuksissa tarpovan ja apua tarvitsevan esimerkki koskettaa ja rohkaisee: Tässä sitä yhä ollaan, vaikeuksienkin keskellä ja elämä jatkuu.
Entäpä, jos esikuvaksi otetaan kaksituhatta vuotta sitten Lähi-idässä elänyt mies. Millä tavoin hän voisi rohkaista meitä, saada meidät uskomaan itseemme ja tulevaisuuteemme, luottamaan siihen, että elämä kantaa?
Jeesus sanoo: Minä olen hyvä paimen, joka on valmis uhraamaan henkensä lampaiden puolesta. Meille kaupungeissa kasvaneille paimen voi tuntua aika oudolta esikuvalta. Sen verran ehkä osaamme päätellä, että paimen on  ylhäinen, urakehityksessään suosion hipulle singahtanut menestyjä, vaan ennemminkin arkinen ammatinharjoittaja, jonka tärkein tehtävä on pitää huolta karjaeläimistä. Puhumalla itsestään paimenena Jeesus tarkoittaakin: Minä olen paimen, minä olen Teitä varten, teidän keskellänne. Paimenen menestyksen mittari ei ole hänen oma menestyksensä vaan se, että jokainen lauman jäsenistä elää turvassa, osana laumaa, kasvaa kaikkeen mittaansa ja kukoistaa.
Rippikoulun yksi tärkeimmistä ulottuvuuksista on ryhmä. Kokemus siitä, että kuuluu joukkoon, tulee nähdyksi ja tunnistetuksi omana itsenään. Tunne siitä, että on turvassa vaikka onkin vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten kanssa. Hyvässä ryhmässä on tilaa ja vapaus olla ja elää, ihan niinkuin lampaatkin ovat tyytyväisiä silloin, kun lauman laidun on avara ja siellä saa pomppia vapaasti ympäriinsä. Laitumia voi tutkiskella rauhassa kun tietää, että jos mikään sisältä tai ulkoa tuleva paha uhkaa lauman yhtenäisyyttä, paimenen hyvyys ja viisaus suojelee laumaa tuholta. Aholansaaressa nuoret kutsuvat tätä ilmiötä usein nimellä  ”Saaren henki”. Saman paimenen lampaita on kuitenkin myös muilla laitumilla kuin Aholansaaren leireillä. Muilla laitumilla laiduntavat lampaat puhuvat samasta ilmiöstä nimellä ”Pyhä Henki”.
Meidän ihmisten toisistamme saamien esikuvien rinnalla tarvitaan esikuva, jonka tunnusmerkkejä ovat hyvyys, heikoimmasta huolehtiminen, ja  yhteyden vaaliminen. Kenenkään elämä ei ole menestystarina, ei edes niiden, joista kirjoitetaan kirjoja tai joilla on miljoonia seuraajia somessa. Se on hyvä, sillä elämä ei ole riippuvainen menestyksestä vaan siitä, että meillä on lauma, johon kuulua, lauma, jossa meidän ei tarvitse pelätä. Turvallisen, elävän ja vapaan lauman takana on aina hyvä paimen. Tähän paimeneen, erilaiseen esikuvaan, tutustumme rippikoulussa.

 

Suvi Korhosen saarna Tapanilan kirkossa, Hyvän paimenen sunnuntaina Herättäjä-Yhdistyksen rippikoulupyhässä 5.5.2019
Instagram did not return a 200.

Seuraa!