Pääkirjoitus: Heräillään

Minulle herääminen ei useinkaan ole aamuisin helppoa. Heräily on mukavampaa, hidasta ja lempeää, silloin kun siihen on mahdollisuus. Ainahan se kuitenkin johtaa lopulta heräämiseen.
Herännäisyys eli körttiläisyys on oman evankelisluterilaisen kirkkomme sisällä toimiva herätysliike (ja Nuori Yty siis sen tekemää nuorisotyötä). Koulussa opin, että herätysliikkeiden tärkeä tehtävä on uudistaa kirkkoa, ja se kyllä pätee edelleen. Muita herätysliikkeitä ovat evankelisuus, lestadiolaisuus, viidesläisyys ja rukoilevaisuus, ja näistä osa on jakautunut useiksi eri järjestöiksi. Herätysliikkeet kukin muodostuvat ihmisistä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti kirkkomme opista ja raamatuntulkinnasta. Keskenään liikkeiden edustamat näkemykset saattavat kuitenkin olla hyvinkin erilaisia.
Herätysliike-sanaan sisältyy liikkeen, liikehdinnän, lisäksi herätys. Se tarkoittaa ihmisen omakohtaista heräämistä, havahtumista. Usein ajatellaan, että ihminen herää jollakin lailla uskoon ja varmuuteen omasta pelastuksestaan, ja elämä uutena, uskovaisena ihmisenä voi alkaa. Sanaan ”uskovainen” liittyy monia ikäviksi miellettyjä sivumerkityksiä. Ainakin itselleni se on sen vuoksi todella vaikea sana, enkä osaa kutsua itseäni uskovaiseksi.
Herännäisyydessä herääminen ymmärretään eri tavalla, jopa käänteisesti: ihminen herääkin ymmärrykseen siitä, että olenkin Jumalan edessä kelvoton, enkä sellainen kuin uskovaisen pitäisi olla. En osaa rakastaa Jumalaa enkä kaikkia lähimmäisiäni. Tuskin oikein itseänikään. Kaikkia käskyjä en nyt muista. Enkä ole varma onko Jumalaa edes olemassa, saati jotain taivasta. Tarvitsen tähän kaikkeen apua Jumalalta. Ja sitten kun hetkeksi tulee tuntu että tajuaakin jotakin näistä elämää suuremmista asioista ja lähimmäisyydestä, huomaan kohta olevani entistä syvemmällä suossa oman elämäni ja tekemisteni kanssa. Eikä se mitään haittaa, sellaista ihmisen elämä on. Että en tarvitsekaan siis armoa vain kertalaakista, vaan joka päivä.
Herännäisyys ei siis ole lahko, vaan kirkon sisällä toimiva porukka, joka haluaa opetella kasvamaan paremmiksi ihmisiksi muille, pyytää Jumalalta apua omaan epäuskoonsa, ja veisailla Siionin virsiä. Nämä ovat perusasiat meille myös nuorisotyössä, ja niin on myös rakkaan kirkkomme uudistaminen armollisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan. Seuraava hyvä tilaisuus siihen onkin lähestymässä, kun seurakuntavaalit pidetään taas ensi syksynä (jo 16-vuotiaat saavat äänestää). Mutta mennään kuitenkin ensin taas kesä ripareineen ja Herättäjäjuhlineen, ja opetellaan elämään käsityksiämme armosta todeksi. Vähän ikään kuin heräilemään.
Mika Nuorva
päätoimittaja
Nuori Yty -lehti 1/2018
Instagram did not return a 200.

Seuraa!