Pääkirjoitus 3/2015

Jouko Mäki-Lohiluoma laulaa laulussaan Valokuvaaja, kuinka valokuvaaja sommittelee luonnostaan ja miettii mihin kuvassa täytyisi tarkentaa. Kuvaaja alkaa nähdä tavallisissa ja arkisissa asioissa jotakin kaunista, tarkentamisen arvoista. Kuvissa tärkeitä ovatkin tavalliset ihmiset, he joiden kanssa elämme, jotka jakavat kanssamme arkea, jotka antavat meille aikaansa ja joille olemme tärkeitä. Kuvaaja tarkentaa ja tekee näkemästään kauniimpaa, minustakin.

Alku syksystä Nuori Yty järjesti nuorille nettisivuillaan valokuvauskilpailun, jonka tavoitteena oli kerätä muistoja menneen kesän Yty-tapahtumista. Kaikissa kilpailun kuvissa oli yksi yhteinen tekijä, nimittäin jokaisessa kuvassa kohteena olivat ihmiset. Tärkeintä ei olekaan kesän huippuhetket, suuret saavutukset tai konfirmaatiolahjaksi saatu älypuhelin. Tärkeintä onkin ihmiset ympärillämme. Siksi nämäkin kuvat kertovat yhdessä eletyistä hetkistä, välittämisestä, läsnäolosta, ilosta ja kaipauksesta. Tärkeintä on yhdessä olo. Tärkeintä on se, että kelpaan sellaisena, kuin olen.

Kuvia katsellessa tunnen kiitollisuutta siitä, että ympärillämme on ihmisiä, joille olemme tärkeitä.

Jospa meidätkin muistettaisiin kerran siitä, kuinka kohtasimme toisemme, kuinka rakastimme ja kuinka pidimme toisistamme huolta.  Muistot meistä kulkevat rakkaimpiemme mukana vielä kauan meidän täältä lähdettyämme.

Valoa adeventin aikaan.

Antti Rintala

Päätoimittaja

Instagram did not return a 200.

Seuraa!