Kuka pääsee mukaan?

Kissa, koira ja papukaija suunnittelivat lomamatkaa kaupunkiin. Kissa naukui haluavansa syödä kaupungissa jäätelöä, koira haukkui innoissaan siitä, miten he jo pian nuuhkisivat kaupungin puistojen tuoksuja ja papukaija esitteli lentokuvioita, joilla se pian väistelisi ihmisiä kaupungin vilinässä.

Rusakko kuuli lemmikkieläinten matkasuunnitelmista ja ajatteli: ”Juuri tuollaiseen seikkailuun minäkin olen aina halunnut! Pääsisinköhän minäkin mukaan?”. Rusakko mietti ja pohti niin, että hänen korvansa meinasivat mennä mietiskelystä solmuun. Lopulta, sinä aamuna, kun kissa, koira ja papukaija olivat lähdössä kohti kaupunkia, rusakko juoksi lemmikkien perään.

”Hei! Odottakaa! Saisinko minäkin tulla mukaanne kaupunkiin? Olen aina haaveillut kunnon kaupunkilomasta!”, rusakko huusi lemmikkieläimille.

Koira, kissa ja papukaija pysähtyivät ja katsoivat rusakkoa kummissaan. ”Sinäkö? Sinähän kuulut pelokkaiden ja säikkyjen jäniseläinten sukuun. Et sinä voi lähteä kaupungin vilinään!”, sanoi koira.

Kissa nyökytteli koiran puheille ja jatkoi ”Et todellakaan voi lähteä, katso nyt itseäsi! Sinähän olet likaisen ruskea. Kaupunki ei sovi sinulle niinkuin meille. Huomaatkos, Koira on kauniin valkoinen, minä puolestani tyylikkään musta, ja papukaija, hänhän loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä! Kaupunkilaiset nauraisivat sinun kaltaisellesi ruskealle villieläimelle!”.

Lemmikit käänsivät rusakolle selkänsä ja lähtiessään papukaija huusi taakseen katsomatta: ”Rusakkoko mukaan lemmikkieläinten kaupunkilomalle! Eihän rusakot koskaan aiemminkaan ole osallistuneet näille matkoille! Kaupunkilomat ovat meitä lemmikkejä varten, rusakot viettäkööt lomansa maaseudulla”.

Mutta rusakkopa olikin sinnikäs, eikä lannistunut lemmikkien torjunnasta. Se pinkaisi heidän peräänsä nopeilla jaloillaan ja sanoi: ”Antakaa minun yrittää, minä olen loman tarpeessa oleva eläin siinä missä tekin”.

Rusakko loikki lemmikkieläinten kannoilla niin kauan, että lopulta kissa kääntyi ja sanoi ”Hyvä on, saat tulla mukaamme, vaikka meidän mielestämme siinä ei ole mitään järkeä.” Niin rusakko pääsi lopulta lemmikkieläinten mukaan.

Mutta miten rusakon kaupunkilomalla kävikään! Kaikkien yllätykseksi matka oli menestys. Kaupungissa asuvat ihmiset olivat innoissaan nähdessään maalaisrusakon ja pitivät sitä kauniina luontokappaleena. Rusakko puolestaan ei säikkynyt ihmisiä, sillä se oli – toisin kuin usein jäniseläimistä luullaan – hyvin rohkea eikä ollenkaan säikky.

Kotimatkalla koira, kissa ja papukaija myönsivät hymyssä suin, että vaikka rusakot eivät koskaan aiemmin olleet käyneet kaupunkilomilla, tästä lähtien he olisivat aina tervetulleita mukaan.

 

*****

 

Miksi kertomuksen rusakkoa ei haluttu aluksi ottaa mukaan lemmikkieläinten lomamatkalle? On vaikea löytää yhtään syytä, joka olisi lopulta ollut totta. Kertomuksen rusakko sai mahdollisuuden tulla mukaan, näyttää kykynsä ja olla oma itsensä. Samalla hän yllätti epäilijät ja itsensä.

Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi maailmassa on paikkoja, joissa tytöt eivät pääse kouluun, koska ovat tyttöjä? Miksi tyttöjen ajatellaan olevan huolellisia ja huolehtivia, silloinkin kun he haluaisivat olla porukan johtajia? Miksi poikia pidetään rajuina ja villeinä silloinkin kun pojat haluaisivat olla mieluummin ujoja ja helliä?

Ketään ei saa jättää ulkopuolelle tai pitää tietynlaisena vain sukupuolen, iän, kansalaisuuden tai uskonnon takia.

Silloin kun kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus päästä mukaan ja olla sellainen kuin on, kaikki voittavat.

Jumala on tehnyt meidät kaikki yhtä arvokkaiksi, yhtä erityisiksi ja yhtä tärkeiksi. Kaikkia tarvitaan mukaan, että meidän yhteinen elämämme olisi hyvää.

 

Suvi Korhonen

Instagram did not return a 200.

Seuraa!