Kolumni: Kirkkomatka

Sulje silmäsi ja lähde kanssani kirkkomatkalle. Voit piirtää mieleen oman kotikirkkosi; sen paikan, joka on sinulle rakas ja tärkeä. Paikan, jossa olet joskus kohdannut Jumalan.
Katsele ympärillesi. Mitä näet? Ympärilläsi on luultavasti kirkonpenkkejä, erilaisten ihmisten täyttämiä. Ehkä jollain penkillä istuu sinulle tuttu ihminen. Saatat miettiä, mitä hänelle kuuluu, mitä hänellä on elämässä meneillään.
Löydätkö joltain penkkiriviltä tutun perheenäidin lapsikatraan kanssa? Mietitkö tällöin, miten hän jaksaa kotona, monta pientä taaperoa huollettavanaan?
Katso penkkiriviä edessäsi. Mitä jos sillä istuu mies, joka pitää toista miestä kädestä? Millaisia ajatuksia näky herättää? Mitä pohdit, jos näet heidän vierellään kolme pientä lasta? Mietitkö heidän kotona jaksamistaan vai kenties sitä, miten he ovat uskaltaneet kirkkoon niin näkyvästi tulla?
Katsele vielä ympärillesi. Ehkä näet jollain penkillä yksin kirkkoon tulleen ihmisen. Jos hän on jo iäkäs mummo, sinulle kirkosta tuttu, mitä tuolloin ajattelet? Tuletko häntä katsoessasi pohtineeksi, onko hän kovin yksin. Muuttuvatko ajatuksesi, jos yksin tullut mummo istuukin penkkirivin päässä, omassa pyörätuolissaan?
Entä jos tuo yksin tullut ihminen onkin nuori poika, ensimmäisiä viiksikarvojaan kasvattava. Katsotko häntä samoin kuin katsoit tuttua mummoa? Mietitkö hänen kohdallaan samoja kysymyksiä?
Maalaan vielä yhden kuvan. Jos nuo viiksikarvat kasvavatkin vasta hetki sitten mieheksi korjatulla miehellä, aikoinaan pienen tytön kehoon syntyneellä; miehellä, joka viisikymppisenä on vielä kuin pikkupoika, ensiaskeleitaan miehenä ottava, samaan aikaan innokas ja epävarma. Mitä tuolloin ajattelet? Pohditko kenties, miltä hänestä tuntuu istua täällä, toisten ihmisten katseiden alla. Millainen mahtaa hänen tarinansa olla?
Lopuksi pyydän sinua suuntaamaan katseen itseesi. Pysähdy hetkeksi miettimään, miten muut kirkonpenkissä istujat näkevät sinut. Miten toivoisit, että sinut nähtäisiin? Millaisen tarinan haluat muiden näkevän sinussa?
Toisen ihmisen katseen alla voi joskus olla tukalaa olla. Varsinkin silloin, jos tuntuu, ettei tule nähdyksi oikein. Tai silloin, kun omassa elämässä on menossa suuria mullistuksia, sellaisia, joita on vaikea edes lähimmille ystäville näyttää. Ehkä muistat SKAM-sarjan hahmon Nooran seinällä olleen tarran, jossa luki: “Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.”
Jumala katsoo meitä jokaista armahtavin silmin, Kunpa me ihmisetkin osaisimme. Voit avata silmäsi. Juuri nytkin saat tuossa Jumalan katseessa levätä.
Matleena Ikola, oppilaitostyön pappi, Hämeenlinna

 

Julkaistu Nuori Yty -lehden numerossa 3/2017
Kuva: Matleena Ikola Herättäjäjuhlilla Nilsiässä kesällä 2017 (kuva: Mika Nuorva)
Instagram did not return a 200.

Seuraa!