Evankeliumi: Matt. 19: 27-30
Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankalääikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”
Toimin Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälisen työn sihteerinä ja Uudenmaan aluesihteerinä. Viime päivät olen tosin kuunnellut ja katsellut YouTube-videota jossa lauletaan:
(tähän varoituksen sana herkemmille kuulijoille, sillä sanat voivat järkyttää, mutta minusta ne ovat oivaltavat)
”Valittu kansani kuunnelkaa
Antti Tapani teidät pelastaa
teidän ei tarvii ku polvistuu
avata napit ja avata suu
synnit on annettu anteeksi
lääkkeet on maksettu valmiiksi
vapaasti sen kun nyt sähläätte
Antti ei helvettii tuomitse
Halleluja käpälät ylös sä seuraat mua
Halleluja sukkikset alas mä siunaan sua
Omilla aivoilla ei tarvi miettiä mitään
kun tottelet Anttii
Halleluja valittu kansani
aamen aamen aamen”
Antti Tuisku: Valittu kansa (2020)
Kapteeni käskee: Ole kuuliainen
Tämä pop-kappale julkaistiin singlenä ja videona viime keskiviikkona ja se on heti aiheuttanut kohua ainakin joissain kirkollisissa piireissä. Saa nähdä, halataanko Antin levy hengiltä vai tuleeko siitä jättimenestys. Video on täynnä uskonnollista, erityisesti juutalais-kristillistä kuvastoa: lampaita, kultainen sonni, Jeesus-hahmo surullisena ulkopuolisena, viitauksia ehtoollisen nauttimiseen, rituaalista peseytymistä, Messiaan voitelu, papamobiili. Messias Antti Tapani asuu isossa kartanossa ja seuraajat ovat sen ulkopuolella odottamassa kuin kuninkaallisen näkemistä.
Itse laulun teksti voidaan kuulla evankeliumin parodiana, mutta ennemmin se on minusta saarnan ja kristillisen herätyspuheen parodiaa. Videolla näkyy aidan takana kiljuvia faneja, päähahmo Antti Tapani liikkuu lakeijoiden avustamana ja ympäröimänä. Siinä on toisaalta tähtikultin ironiaa, mutta myös lahko- ja kulttijohtajien kritiikkiä.
Laulun sanoitus viittaa suoraan kaikkiin niihin kultteihin, joissa pelastus ei tule Jumalalta eikä Jeesukselta, vaan kultin johtajalta, hänen palvomisestaan ja kritiikittömästä tottelemisesta – jopa kaikenlaiseen hyväksikäyttöön saakka. Isoissa kartanoissahan viime aikojen kulttijohtajat ovat eläneet eläintensä, palvelijoidensa ja lapsilaumojensa kanssa. Kulttijohtaja vaatii ehdotonta kuuliaisuutta ja lupaa sen vastineeksi pelastuksen tässä ajassa ja ikuisuudessa. Yleensä hän osaa kaivaa seuraajastaan esiin kaiken haavoittuvuuden ja tarvitsevuuden, ja sitten lupaa niihin ratkaisuja ja apua – kunhan vain tottelee ja noudattaa johtajan tahtoa kyselemättä. Loppujen lopuksi käy kuitenkin niin, että seuraajan oma tahto nujerretaan vähitellen, rahat imetään kuiviin (jos niitä on) sekä fyysinen ja psyykkinen väkivalta ovat päivittäistä seuraa ja ohjelmaa. Tärkeintä on palvoa kulttijohtajaa, joka samastetaan jumalaan ja pelastajaan.
Oppilaiden kysymys
Tämän päivän raamatunteksteissä puhutaan Jeesuksen seuraamisesta ja valittuun kansaan kuulumisesta. Evankeliumikatkelmaa edeltää kertomus rikkaasta nuorukaisesta, joka kysyy, mitä hänen tulee tehdä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Jeesus kehottaa tätä myymään kaiken omaisuutensa, antamaan rahat köyhille ja seuraamaan itseään. Nuorukainen poistuu murheellisena ja Jeesus toteaa: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”
Siihen Pietari esittää kysymyksen: ”Entä me? Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” Pietari kysyy kaikkien oppilaiden suulla ja puolesta. ”Mitä me siitä saamme? Mikä on meidän palkkiomme?”
Varmaankin mielessä on hallitsijan hovi tai vasallien joukko, joka saa uskollisuudestaan valtaa ja vastuuta. Näin toimii vastavuoroisuus tässä maailmassa: hyvävelikerhoissa hierotaan toistensa selkiä ja pidetään toistensa puolta.
Oppilaat eivät ole kuitenkaan luopuneet kaikesta: Pietarin vaimo ja anoppi asuvat yhä hänen talossaan Kapernaumissa, ja Paavalin kirjeissä Pietari mainitaan puolisoineen lähetystyössä. Toisaalta Jeesuksen seuraajat ovat poikenneet melko radikaalistikin perheen, suvun ja yhteisön tavoista, kun ovat jättäneet heihin mahdollisesti kohdistuneet odotukset ja valinneet toisin.
Pelastus armosta vai ansiosta?
Näissä teksteissä ei oikein tämän sunnuntain otsikkoa Ansaitsematonta armoa näy selvästi, ellei sellaiseksi tulkita Vanhan testamentin tekstin viittausta siihen, että Israel on valittu Jumalan kansaksi muusta syystä kuin suuruudesta ja mahtavuudesta. Paavali kilpailee maaliin päästäkseen – ehkä hän kuitenkin sitten jotenkin räpiköi perille. Jeesuksen puheessa ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Onko se sitten sitä, että rikas nuorukainen oli valtaapitävänä alkuun ylempänä ja ensimmäinen. Hänestä tuleekin viimeinen. Oppilaat ovat yhteiskunnassa rikasta alempana, he nousevatkin ensimmäisiksi. Vallankumous!
Oikeastaan voidaan ajatella, että Matteuksen evankeliumi edustaa liittoajattelua, jossa Jumala itse toimii: Jeesuksen seuraajat muodostavat uuden, Jumalan valitseman, Israelin kansan. Jeesuksen seuraajista tulee uusi Israel. Tämä on täysin Jumalan aikaansaamaa eikä ihmisen tekosia. Jeesuksen seuraaminen on siksi Jumalan armon varassa. Se ei ole ihmisen oman aktiivisuuden varassa.
Joka tapauksessa Jumalan valtakunnassa tämän ajan lainalaisuudet heittävät häränpyllyä. Totuus on jotain ihan muuta kuin meidän ansioajattelumme antaisi olettaa.
Jeesus ei lopulta tarjoa oppilaille kahdentoista heimon valtaa tässä ajassa, vaan jossain muualla, Jumalan valtakunnassa. Kun Jumalan todellisuus murtautuu keskellemme, mikään itsestäänselvyytenä pitämämme ajatus ei pidä paikkaansa. Jeesuksen seuraaminen asettaa hänen seuraajansa päivittäin erilaisten ratkaisujen eteen, jossa on mietittävä, mitä Jeesuksen seuraaminen on tässä ajassa, tässä tilanteessa, tämän ihmisen kanssa.
Miten edistän rakkautta ja välittämistä tässä hetkessä?
Notkea vai joustamaton usko?
Antti Tuisku laulaa:
”Omilla aivoilla ei tarvi miettiä mitään
kun tottelet Anttii
Halleluja valittu kansani
aamen aamen aamen”.
Nykyisessä uskonnontutkimuksessa puhutaan notkeasta tai joustavasta uskonnollisuudesta. Sen vastakohta on tietysti jäykkä tai joustamaton uskonnollisuus. Omilla aivoilla ei tarvitse miettiä mitään.
Tuiskun laulu viittaa jäykkään ja joustamattomaan uskontoon, jossa seuraajan on tärkeintä sopia johonkin uskovaisen kaavaan ja muottiin. On tärkeää täyttää uskovaisen ja seuraajan ulkonaiset ja myös sisäiset vaatimukset esimerkiksi uskonnollisten oppien ja tapojen omaksumisessa ja toteuttamisessa.
Joustava eli notkea uskonnollisuus taas sallii oman ajattelun, oman uskonnollisen identiteetin muodostamisen omalla tavalla – sellaisen uskonnollisen tapakulttuurin omaksumisen, joka yksilöstä itsestään on merkityksellistä.
Uskontotieteellinen ja uskonnollisten yhteisöjen ja katsomusten tutkijat ovat sitä mieltä, että tiukkojen ja jäykkien karismaattisten yhteisöjen näennäinen kasvu kuitenkin ennen pitkää johtaa pirstoutumiseen ja hajoamiseen; aina uusien, eri tavalla tiukkojen yhteisöjen syntyyn – sillä kaikkien elämä ja uskomukset eivät mahdu yhteen pieneen muottiin. Sen sijaan joustava ja notkea yhteisöllisyys mahdollistaa kasvun, koska yhä useampi voi löytää sieltä jotain itselleen tärkeää ja omakohtaista. Voi siten liittyä siihen sillä tavalla, kuin itselleen kokee tärkeäksi ja merkittäväksi.
Mikä siitä saan?
Pietari kysyi: ”Mitä me siitä saamme?”
Moni kysyy sitä edelleen: ”Mitä minä siitä saan, jos jätän kaiken ja seuraan Jeesusta?”
Vastaukseni on, etten tiedä. Minä en ole jättänyt kaikkea, minä en ole myynyt omaisuuttani. On helpompaa elää keskiluokkaista, suhteellisen mukavasti palkattua papin elämää, kuin jättää kaikki. Voin vain kuvitella, millaista on hylätä perheensä ja sukunsa, kaikki entinen elämänsä ja siirtyä seuraamaan Jeesusta. Ihan todella, kuten moni islamin jättänyt on tehnyt.
Sen tiedän, että Jumala toimii toisin, kuin minä oletan ja kuvittelen. Hän puhuttelee ja kutsuu tavoilla, jotka yllättävät ja poikkeavat totutusta.
Kristus on sama kaikille. Armo on sama kaikille. Se on todellista tasa-arvoa. Jumalan edessä kaikki ovat yhtä syntisiä ja yhtä paljon armon tarpeessa. Ehtoollispöytä on kaikille avoin juuri siksi. Jumalan armo ja rakkaus ovat tarjolla paitsi leivän ja viinin myös siunauksen muodossa jokaiselle: riippumatta hänen poliittisesta ajattelustaan, työ- tai taloudellisesta tilanteestaan, siviilisäädystään, etnisestä alkuperästään tai seksuaalisesta suuntautumisestaan. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.
Kysymys kuuluukin:
Ketä sinä seuraat? Keneltä kysyt neuvoa?
Kiinnitätkö katseesi Kristukseen ja hänen ristiinsä vai onko siinä välissä joku muu? Ketä sinä tottelet?
Ketä sinä ylistät, kun kohotat kätesi tai laulat halleluja?
Leena Väyrynen-Si:n saarna Vuosaaren kirkossa 9.2. 2020