Suosikkivirteni Siikkareista on numero 227, ”Mua siipeis suojaan kätke”. Tykkään siitä, koska riparillani lauloimme sen seuroissa lähes joka kerta, ja se muistuttaa minua niistä kahdesta viikosta, joina tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Se muistuttaa minua siitä, miltä tuntuu olla hyväksytty, rakastettu ja tarpeellinen. Virren sanat rukoilevat Herran siunausta ja johdatusta, mikä tuntuu minusta kohtalolta, sillä kun ensimmäisen kerran tulin Aholansaareen ja tapasin riparikaverini, minusta tuntui, että jokin elämääni pimentänyt varjo poistui minusta, ja maailmankuvani muuttui valoisammaksi. Pidän virrestä myös sen takia, että toisessa säkeistössä ei rukoilla pelkästään oman itsen puolesta, vaan kaikkien ihmisten puolesta. Se on ajatus, jonka toivoisin kaikkien oppivan ymmärtämään, jotta maailmasta tulisi hyvä paikka elää meille jokaiselle.
1. Mua siipeis suojaan kätke,
oi Jeesus, Herrani.
Suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas.
Suo joka päivä elää
mun yksin armostas.
2. Suo anteeks kaikki synnit,
puhdista verelläs,
luo minuun uusi mieli,
pyhitä Hengelläs,
ja meidät, suuret, pienet
sun sulje suojahas,
yö rauhainen suo meille,
oi Jeesus laupias.
SV 227