Autiomaan ja vankiloiden ihmiset

Päivä päivältä olemme lähempänä joulua. Mitä adventtikalenterista on jo paljastunut? Tonttuja ja enkeleitä, paketti, kuusi, kynttilä ja joku söpö koira punainen rusetti kaulassa. Yhtä adventin aikaan kuuluvaa henkilöä harvemmin näkee: Resuista ja likaista miestä, laihanpuoleista, sitä, joka huutelee tuntemattomille kiusaannuttavia totuuksia. Adventtikalenterin kuvastosta harvemmin löytyy Johannes kastajaa.
Johannes Kastaja kuvataan Raamatussa kahdessa eri paikassa. Autiomaassa ja vankilassa. Autiomaan avaruudessa ja vankilan suljetussa todellisuudessa.
Johannes tulee tunnetuksi Autiomaassa saarnaavana outona mutta karismaattisena miehenä. Hän oli omistautunut julistamaan ihmisille kahta viestiä: Tehkää parannus! Lopettakaa vääryys, luopukaa turhasta ja keskittykää hyvään. Johanneksen viesti on ajaton, mutta sen teki erityisen ajankohtaiseksi Toinen viesti: Ennustetun Messiaan aika on pian täällä ja silloin oikeudenmukaisuus ja hyvyys ottavat vallan.
Johannes oli niin tosissaan sanomansa kanssa, että ihmisiä virtasi kuuntelemaan ja tapaamaan Johannesta. Erämaa, joka oli ollut autio, hiljainen ja tyhjä muuttui paikaksi, jossa pysäyttävä sanoma sai ihmiset pohtimaan elämänsä arvojärjestystä, ja etsimään uutta tapaa elää. Johanneksen julistus loi toivoa vaikeuksissa eläville ja uskoa oikeudenmukaisempaan maailmaan.
Autiomaan henki ei ole kaukana minusta. Minäkin haluan palata olennaiseen, Haluan muuttua, Haluan elää syvemmin yhteydessä itseeni, toisiin ja Jumalaan. Haluan näyttää kyynisille epäilijöille, että maailmaa voidaan muuttaa. Haluan tuoda toivoa ja iloa. Kun autiomaan henki valtaa minut, niin elämä tuntuu kepeältä ja hyvältä, sillä tyhjässä autiomaassa minulla ei ole muuta kuin Jumalan hyvyys ja siinä on kaikki.
Toinen paikka, johon johannes sijoitetaan, on vankila. Vankila on seurasuta julkisesta meuhkaamisesta. Johannes nimittäin nosti päivänvaloon myös valtaapitävien hairahduksia ja arvosteli Herodes Antipaksen sotkuista avioelämää julkisesti niin, että lopulta häkki heilahti.
Vankilassa ollessaan Johannes kuuli Jeesuksen, jonka puolesta hän oli kampanjoinut ja jonka hän oli myöskin kohdannut ja kastanut Jordan virrassa, ihmeteoista. Vankilassa Johanneksen julistus ja kampanjointi on vaihtunut epäilyyn ja pettymykseen.  Johannes lähettääkin omat opetuslapsensa tiedustelemaan Jeesukselta, oliko tämä todella se Messias, jonka varaan Johannes oli julistuksensa ja elämänsäkin rakentanut.
Jeesuksen vastaus Johannekselle ei ole kyllä tai ei, niin kuin Johannes olisi toivonut. Sen sijaan Jeesus kehottaa viestinviejiä kertomaan näkemästään: Meno vankilan muurien ulkopuolella oli juuri sitä, mitä messiaasta oli ennustettu. Tyydyttikö tämä vastaus Johannesta? Tuskin, sillä viestissä ei ollut mitään uutta. Vapauttavan messiaan saapumiseen on vaikea uskoa kun itse viruu vankilassa. Hurmos vankilan ulkopuolella kasvaa mutta Johanneksen toivo pienenee. Lopulta Herodes teloittaa hänet vaimonsa ja tyttärensä pyynnöstä. 
Vaikka vapaus on yksi arvokkaimmista asioista, joita minulla on, en silti tunne itseäni vapaaksi. Vankilan muurit nousevat oman persoonani rajoilla. Ne rakentuvat peloista ja pettymyksistä, odotuksista itseäni ja muita kohtaan. Minä jään vangiksi tilanteissa, joissa tuntuu siltä, ettei minulla ole ulospääsyä. Sanoiksi puettuna ne kuulostavat tältä: En ikinä opi, en pysty, jään yksin, olen jumissa opiskeluissa, työtilanteessa tai elämäntilanteessa, olen riidassa, jota en pysty selvittämään.
Usko elämän kantavuuteen, hyvään ja siihen, että minua rakastetaan ja minulla on toivoa tuntuu täysin tavoittamattomalta, suorastaan huijaukselta. Ja vaikka kuinka näkisin ympärillä sitä, miten Jumalan lupaukset toteutuvat maailmassa, ne tuntuvat kaukaisilta.  Ja vaikka monet elämän umpikujat ratkeavat ajallaan, minun elämässäni on varmasti loppuun asti kahleita, jotka estävät minua elämään täydellisen vapaana. Kumpiko on minun todellisuuteni, autiomaa vai vankila?
Jumalan perspektiivi on laajempi, ja kun me ihmiset pystymme keskittymään vain yhteen totuuteen kerrallaan, hän näkee laajemmin. Johannes Kastaja lähetti epäileviä kysymyksiään vankilasta,kyseenalaistaen kaiken, mitä oli itse Jumalan valtakunnasta puhunut ja mitä oli Jeesuksen toiminnassa siitä nähnyt. Ei ihme, että ihmiset ajattelivat Johanneksen olleen heikko petturi. Kenties pelkkä hörhö, joka oli saanut sekopäisyydellään villittyä ihmisiä. 
Jeesus sen sijaan näkee Johanneksen kokonaisena. Hän vastaa kysyjille näin: ”Hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.” Vankilassa viruva katkera epäilijä on suuri profeetta.
Ihmiselämän todellisuus, niin Johanneksen, minun ja meidän kaikkien sisältää kärsimystä ja iloa, oikeudenmukaisuutta ja vääryyttä, toivoa ja epätoivoa. Ja tässä elämässä juuri nyt, ihmisessä on läsnä katkera epäilijä ja suuri profeetta, väkivaltainen vainoaja ja toisten armahtaja, vangittu ja vapaa, syntinen ja vanhurskas, kuolevainen ja ikuinen. Tällaista ihmistä varten syntyy Joulun lapsi.

 

Suvi Korhosen saarna Alppilan kirkossa 3. adventtisunnuntaina 16.12.2018
Instagram has returned invalid data.

Seuraa!