Ystävyydestä: Pieniä sanoja

Siionin virsi 38: ”Milloin opin lapsen lailla lähestymään Isääni, apua kun olen vailla, valittamaan hätääni.”
Mielestäni kyseisen virren kohta on tärkeä, ja jokaisen pitäisi miettiä sitä omalla kohdallaan. Lapsena pystyi huolettomasti kertomaan omista tunteistaan esimerkiksi vanhemmilleen, sillä lapsen mieli on niin vilpitön, ja hänelle on tärkeää opettaa pyytämään apua aina kun sitä tarvitsee.
Viimeksi, kun päätäsi vaivasi jokin asia, kerroitko siitä jollekin? Tiedän,että kaikki eivät vastaisi tuohon kysymykseen myöntävästi. Virren kohta laittaakin miettimään kysymyssanalla ”Milloin?”. Kaikille ei ole itsestäänselvyys, että vierellä olisi aina joku, jolle kertoa pienimmätkin huoleen aiheet. Oli se sitten kaveri, koira, isonen tai Isä. Kaikilla ei ole sitä.
Omalla kohdallani koen olevani erittäin onnekas, sillä tiedän että minulla on ystäviä keiden puoleen voin kääntyä, jos haluan kertoa jotain. Olivatasiani sitten iloja tai suruja. Kesän jälkeen oma tukijoukkoni on vainkasvanut, sillä olen saanut tutustua moniin super ihaniin ihmisiin.
Vaikka suurimmalla osasta ihmisistä olisikin joku jolle kertoa murheistaan, heistä ei välttämättä aina tunnu siltä. He voivat pelätä, että heidät tuomitaan sanoistaan, vaikkei asia olisi todellakaan niin.
Siksi on myös tärkeää muistaa itse kysyä ystäviltään, tutuiltaan, eikä edes niin tutuilta henkilöiltä, onko kaikki hyvin. Tuo kysymys voi kuulostaa pieneltä omiin korviin, mutta se voi parantaa jonkun päivää huomatavasti. Pitää muistaa pitää kaikista läheisistään huolta. Ehkä me kaikki vielä joskus opitaan uudestaan valittamaan hädästä niinkuin lapset, edes hetkeksi.
Seurapuhe SEM1-leirillä 2018
Instagram did not return a 200.

Seuraa!