Kerron nyt omasta riparistani. Menin Aholansaareen isoveljieni neuvosta. En tuntenut ahiksesta ketään, enkä aatellut itseäni tarpeeksi sosiaaliseksi henkilöksi, että saisin kavereita kahdessa viikossa. Ensimmäisenä päivänä, kun huoneet jaettiin, istuin huone toverini kanssa hiljaa, molemmilla kännykät käsissä. Ajattelin ”Tänne tulo oli virhe”. Muutama päivä meni ja yhteisleikkien avulla isoin muuri ihmisten välillä oli rikottu. Ensimmäisen viikon jälkeen kaikki oli jo tosi läheisiä useimpien kanssa, minäkin olin päässyt porukkaan mukaan. Ajatus ”Tänne tulo oli virhe” muuttui viikon jälkeen ”Tänne tulo oli paras päätös koskaan”. Kaksi viikkoa oli kulunut ja haikella fiiliksillä mentiin konfirmaatioon tietäen että leiri oli ohi. Onneksi jatkotapahtumissa näkee kavereita.
SEM1-leirillä 2018
