”Isä, jos olen oikein, oikein, oikein kiltti, saanko joululahjaksi tällaisen?” kysyy pieni poika ja osoittaa lelukuvastosta hienoa ja kallista lelua. Miksi hän kysyy näin? Siksi, että hän on kuullut että vain kiltit saavat lahjoja – tuhmat eivät. Joululaulussa kerrotaan kuinka tontut merkitsevät muistiin ”kuka lahjat ansaitsee.” Aikuiset ovat juonessa mukana ja muistuttelevat lapsia joulun alla olemaan kiltisti – muuten ei saa lahjoja. Ja kukapa ei yrittäisi. Mutta mitä sitten jos ei onnistu? Joulupukkikin kysyy jouluaattona: ”onko täällä kilttejä lapsia?” Se on hankala kysymys jos sen ottaa vakavasti.
Jouluaaton jälkeinen joulupäivä on Jumalan Pojan, Jeesuksen syntymäpäivä. Jeesus on Jumalan joululahja kaikille luomilleen ihmisille. Tämä joululahja on sellainen että sitä ei voi ansaita ja se kuuluu kaikille. Jouluevankeliumissa ei sanota että Vapahtaja on syntynyt teille jotka olette osanneet olla kiltisti. Enkeli ilmoittaa ilosanoman koko kansalle, kaikille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja!”
Nimensä mukaisesti Vapahtaja on tullut vapauttamaan meidät synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Hän on tullut vapauttamaan meidät olemaan oma itsemme, sellaisia kuin olemme. Meidän ei tarvitse yrittää olla enempää kuin olemme. Eikä meidän tarvitse yrittää olla kiltisti sen vuoksi että kelpaisimme Jumalalle. Jumalalle riittää se, että olet. Olet Jumalan luoma, Jeesuksen oma, omana itsenäsi riittävä, Jumalalle rakas.
Jumala ei kysy kuten joulupukki jouluaattona: ”onko täällä kilttejä lapsia?” Jumala kysyy: ”Onko täällä rakkaita lapsia?” Siihen voit vastata iloisesti, vapain sydämin ja hyvällä omallatunnolla vastata: ”On. Täällä on rakkaita lapsia!”
Kirjasta Nyt ihmettelen tässä – hartauksia kouluikäisille (Herättäjä, 2015)
