Bussimatkalla tänne havaitsin jäähiutaleen ikkunassa. Ja se toi mieleeni ajatuksen siitä, kuinka erillaisia me kaikki olemme mutta kuitenkin valmistettu samoista aineista. Ja tämä sama jäähiutale kuvasti mielestäni hyvin myös pohjoisen pallonpuoliskon ihmistä, joka syntyy kylmänä pakkasaamuna. Joka loistaa kirkkaana auringonvalossa, joka on illan saapuessa vaipuva horrokseen, josta se jälleen jatkaa elämänsä kierrettä. Kunnes on koittapi aika sen sulaa pois. Tämä jäähiutale kuvastaa ainakin omaa elämääni tosi hyvin. Koska joka aamu tuntuu kuin olisin syntyvä uudelleen ja päivällä olisin pirtein mielin erillaisissa arjen hommissa. Kunnes illalla vaivun jonkinlaiseen horrostilaan.
Sakari Leinonen
