Betesdan altaalla

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
    Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
    Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.
Joh. 5: 1-15

Betesdan allas oli oman aikansa terveyden ja hyvinvoinnin ihmelähde. Sen äärellä odotettiin ihmeitä. Ihmiset kerääntyivät sen ympärille, koska sanottiin, että siinä kylpeminen auttaisi kaikkiin vaivoihin.
Kertomuksen mies oli odottanut 38 vuotta parantumista sairaudesta. Hän makasi, kuten tänäkin päivänä jotkut makaavat, paikallaan, koska ei päässyt itse liikkumaan. Sairas mies oli odottanut onnensa kääntymistä kauan, mutta aina jollekin toiselle oli käynyt paremmin ja aina joku onnekkaampi ehti hänen edelleen. Allas oli hyvän onnen, elämän käännekohdan ja kovan kilpailun areena.

Mekin etsimme usein onnen lähdettä, ihmelääkettä, kaiken paremmaksi tekevää rohtoa tai paikkaa.

Millainen olisi nykypäivän Betesda? Minkä paikan tai asian uskotaan parantavan kaikki vaivat? Kenties etsimme parannusta apteekista, punttisalilta, joogasalilta, tai superfoodista?

Kaikki suuret asiat joskus näyttävät tapahtuvan toisille. Työpaikat, opiskelupaikat, seurustelusuhteet, ulkomaanmatkat, urheilusuoritukset, kilpailuvoitot, muiden keskipisteeksi pääseminen tai mikä tahansa mistä kilpaillaan. On ihmisiä, ideologioita ja myös uskontoja, jotka kannustavat ajattelemaan, että jokainen on oman onnensa seppä, oman karmansa takana.

Edellä kuvattu ajattelu on kasvamassa kovien arvojen yhteiskunnassa meillä Suomessakin. Korostetaan, että ihmisen täytyy kantaa vastuu itsestään, pitää huolta itsestään, yrittää. ”Se on ihan susta kiinni”, sanotaan yhä useammin. ”Kaikki lähtee ihan itsestä.” ”Se on ihan asennekysymys.”, sanotaan usein. Hyvinvoinnin lähdettä etsitään yhä.

Ja sehän on tottakin – monessa asiassa muutos on kiinni itsestä. Mutta silti: kaikki voimasi, kykysi, mahdollisuutesi, myötätuuli, terveys ja energia syntyy olosuhteissa, ja on lahjaa. Ja me olemme toistemme olosuhde. Maailma, yhteiskunta, perhe ja ystäväpiiri on siunaus, lahja ja sellaisena parantaa meidän mahdollisuuksiamme voida hyvin.

Se, pääseekö sairas mies altaan kuohuvaan veteen parantumaan, ei ole paljoakaan hänestä kiinni, jos hän ei pysty liikkumaan. Voimme juhlia ja onnitella jokaista ihmistä, joka tulee silminnähden huonoista olosuhteista tai jonka tausta on kurja, ja joka silti näyttää pystyvän ihmeellisiin asioihin. Mutta ei pidä unohtaa, että jokainen menestystarina on kudelma kaikkea sitä, mitä ihmiselle on tapahtunut, mitä kukin on elämältä saanut.

Sairas mies sanoo Jeesukselle: Minulla ei ole ketään. Hän paljastaa Jeesukselle yksinäisyytensä. Hänellä ei ole ketään joka auttaisi eteenpäin. Se saa ajattelemaan yksinäisiä. Ei ollut paljon pyydetty raahata yksi mies altaaseen. Monet ovat yhtä yksinäisiä, yksinäisyys on olosuhde, yksinäisyys on tila, josta Jeesus auttaa miehen pois.

Jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee sitä, että joku näkee. Jeesus pysähtyykin sairaan miehen kohdalle ja kysyy: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Hän ei siis mene väkisin parantamaan. Hän kysyy, tahtooko mies tulla terveeksi. Kysymys ilmaisee syvää kunnioitusta. Mies tulee paitsi nähdyksi, myös kohdelluksi arvokkaana, ainutkertaisena ihmisenä.  Joku kysyy mieheltä, mitä hän syvimmältään tahtoo.

Jeesus ei kysy uskosta, miehen hyvyydestä tai syntisyydestä. Hän näkee koko ihmisen ja sen, mitä tämä tarvitsee. Yhtä paljon kuin päästä ylös, ehkä enemmänkin, mies tarvitsi sitä, että hänet nähtiin ja kohdeltiin arvokkaasti.

Betesdan lammikon luona oli myös toisenlaista ilmapiiriä, jota vasten Jeesuksen radikaali sairaan ihmisen kunnioitus herätti huomiota. Siellä oli niitä, joille periaatteet, perinteet, säännöt ja se miten kuuluu toimia, olivat ihmistä tärkeämpiä. He moittivat parannettua, vuodettaan kantavaa miestä sapatin rikkomisesta. Jeesus sen sijaan oli nähnyt ihmisen, joka ei päässyt parantavaan altaaseen kun siellä kuohui. Mies puolestaan kohtasi Jeesuksen, joka näki hänen yksinäisyytensä. Odotettuaan kolmekymmentäkahdeksan vuotta hän kohtasi Jeesuksen ja parantui tämän kohtaamisesta.

Jeesuksen seuraamisessa on kyse siitä, mitä me olemme toisillemme ja siitä, miten toisemme näemme.

Salla Rannan saarna jatkoriparilla Aholansaaressa 17.9.2017