Juhliin valmistautuminen alkaa heti, kun saan kutsun juhlimaan. Kutsuja haluaa minut mukaan ilonpitoon. Useimmiten on todella hauskaa valmistautua toisen juhliin. Ystävä haluaa, että tulen paikalle.
Olisi sopimatonta mennä juhliin ilman lahjaa ja juhlavaatteita. Kunnioitan juhlaa pukeutumalla hienosti. Juhlien – olivat ne sitten häät tai syntymäpäivät – järjestäjä näkee paljon vaivaa. Juhlien järjestelyt ovat jo puolet juhlista. Pitää olla suolaista ja makeaa. Tarvitaan hyvää juotavaa. Juhlijat tuskin huomaavat, jos joku kakku tai pikkuleipä loppuu pöydästä, mutta isäntää tai emäntää harmittaa, jos tarjoilua ei ole kyllin. Tulee tunne, että en osannut valmistella ja tehdä kunnollisia juhlia.
Miksi mennään synttäreille tai häihin?
Joku menee katsomaan toisten vaatteita. Joku haluaa syödä ja juoda hyvin. Joku rakastaa juhlimista. Joku epäilee, että muilla on kivaa ilman minua. Joku meistä – niin joku meistä menee juhlii vain siksi, että saa tavata juhlissa ystäviä ja nauttia ystävien ja omasta ilosta.
Elämän juhlat – iloiset ja haikeat – ovat hetkiä, jotka synnyttävät muistoja. Ilman muistoja elämä on harmaata ja ankeaa. Ilo ja suru vuorottelevat elämässä. Vaikka aina ei ole helppoa nähdä kaikelle ja kaikessa tarkoitusta ja mielekkyyttä, joskus asioiden ja tapahtumien merkitykset paljastuvat vasta myöhemmin.
Elämässä on herkkupaloja, joista saa ja pitää nauttia. Mutta ilman suolapaloja, joita tulee ihan pyytämättä, elämä ei tuntuisi elämältä. Juhlissa saamme ihmetellä ja ihastella toisiamme. Juhlat ja arki ovat osa elämän tarkoitusta. Olla matkalla ja samanaikaisesti olla koko ajan perillä, vaikka matka ja elämän seikkailu ovat vasta alussa.
Juhliminen ystävien kanssa tuskin loppuu kesken tai tuntuu turhalta, vaikka ruoka ja juoma joskus loppuisi. Lämpö ja rakkaus jäävät aina ihmissuhteisiin ja muistoihin.
Kirjasta Nyt ihmettelen tässä – hartauksia kouluikäisille (Herättäjä, 2015)
