Synnyin vuonna 2003. Kaksi vuotta aiemmin syntyi minun veljeni. Ennen ei juteltu mitään syvällisiä eikä mitenkään luotettu toisiimme salaisuuksien suhteen tai ylipäätään ei oltu läheisiä. Mitä vanhemmaksi olemme tullet, sitä enenmmän olemme alkaneet kertoa arkojakin asioita toisillemme.
Pienenä aina ihmettelin miten jotkut olivat niin hyviä ystäviä sisarustensa kanssa. Mutta nyt ymmärrän sen itsekin, ja se on tosi kiva juttu.
Vaikka minulla onkin paljon ystäviä, ja viikonloput menee jossain muualla kun kotona, arkipäivinä on kiva että kotona on joku kenen kanssa heittää läppää ja jakaa asioita. Ei tietenkään sillä että vanhemmille en voisi puhua, mutta kivempi kun on omanikäistäkin seuraa.
Veljeni tietää minusta asioita, joita en halua vanhempieni tietävän. Samoin minä tiedän veljeni salaisuuksia. Se on mukavaa että ei tarvitse pelätä hänen sanovan asioista kenellekkään jos en halua hänen sanovan.
Seurapuhe SEM1-leirillä 2018
